Salazarin kosto... yritys (sis. juonipaljastuksia)

"Aarteeni odottaa minua rakkaan horisonttini takana." toteaa Jack Sparrow ja purjehtii auringonnousuun tyypillinen omahyväinen virne naamallaan. Lopputekstit alkavat vyöryä valkokankaalle. Norjalaiset Joachim Rønning ja Espen Sandberg  ovat tehneet hyvää työtä ohjatessaan viidennen osan Pirates of the Caribbeanista. 

Salazar's revenge koostuu aikaisempien leffojen tavoin loistavasta Johnny Deppistä, aarteenetsinnästä ja merten kirouksista. Punaisena lankana toimii kirouksen alaisena olevan Will Turnerin pojan Henryn tahto vapauttaa isä Lentävältä hollantilaiselta. Tämän saavuttamiseksi hänen tulee löytää Poseidonin kolmikärki. Tätä etsii myös sattumoisin eräs noidaksi luultu tiedenainen Carina Smyth, jolla on kolmikärjen löytämiseksi vaadittu kartta. Lopulta Jack Sparrow miehistöineen kera Carinan ja Henryn lähtee etsimään Poseidonin kolmikärkeä kuolleiden takaa-ajamina Salazar kapteeninaan, joka on päässyt vapaaksi merelle tahtoen kostaa Jackille.

Odotukseni eivät olleet kovin korkealla, joten yllätyin elokuvasta positiivisesti. Jack Sparrown humoristinen (ja känninen) olemus luovat elokuvaan "sitä jotakin" seikkailun kylkiäisenä. Useista elementeistä huolimatta juoni oli yhtenäinen ja lopun romanttinen kohtaus Willin ja Elizabethin yhteenpaluusta koskettava.

Luonnehtisin elokuvaa kevyehköksi seikkailuelokuvaksi, sillä vaikka vauhdikasta menoa löytyi, sen jännittävimmät tilanteet eivät nousseet kovin korkealle. Parituntiseen elokuvaan on tungettu myös pari ehkä hieman juoneen liittymätöntä kohtausta, joiden tarkoitukseksi en nää muuta kuin Jackin hauskuuden korostamisen. Itse kuitenkin olen huumorin ystävä, kuten varmaan moni muukin, joten hauskuuden jännityksellä pyyhkimä takapuoli ei haitannut lainkaan.

Kokonaisuudessaan elokuva oli hyvä ja suosittelen sen katsomista. Jos kuitenkin kaipaat elokuvalta lähinnä jännitystä ja toimintaa, kannattaa miettiä uudestaan.

Kaikki kaikessa (sis. juonipaljastuksia)

Everything everything, suom. Kaikki kaikessa, nätti nimi tänä vuonna ilmestyneelle rakkausdraamalle. Ja osuva, leffan teemaan sopivasti ymmärrettynä kaikki tai ei mitään.

Nicola Yoonin kirjaan pohjautuvassa ja Stella Meghien ohjaamassa elokuvassa on kaunis tarina ja ajatus. 18-vuotias päähenkilö Maddy ei ole ikänään poistunut talostaan, sillä hän on allerginen kaikelle, jopa ilmalle. Maddyn vastustuskyky on käytännössä olematon, joten hänen vaatteensa, ruokansa ja tavaransa täytyy puhdistaa erikoismenetelmin bakteereista. Kaikki kuitenkin muuttuu naapuriin muuttavan hieman synkkäsieluisen Ollyn vuoksi, joka rakastuu Maddyyn ensisilmäyksellä. Tarina saa monia juonenkäänteitä, kuten Hawaiin äkkilähdön, ja lopussa paljastuu, että Maddyn sairaus, SCID, onkin vain hänen äitinsä hänelle uskottelema. Maddy palaa Ollyn luokse, jonka perhe on muuttanut New Yorkiin, ja elokuva loppuu suudelmaan.

Kaunis tarina, mutta ehkä turhan monia juonenkäänteitä. Se, että Maddy ja Olly saavat olla lopulta yhdessä on kaunista, mutta tunnelman hieman pilaa inhottava äiti. Se, että sairaus onkin lopulta vain tekaistu, vie leffalta pohjan. Elokuvan kohtaukset ovat kuitenkin upeita ja todellisen tuntuisia. Mukaan on saatu koskettavia tilanteita, joissa en pystynyt vastustamaan kyyneleitä. Todellisen nyyhkyleffan mainetta en kuitenkaan sille antaisi, sillä sen saavuttaakseen tarvitsisi elokuvassa tapahtua jotain vielä traagisempaa, kuten kuolema. Jos ei kuolemaa, niin ainakin joitain surullisia kohtauksia olisi voitu pitkittää, jolloin tunteesta olisi saanut entistä paremmin kiinni. Elokuvan puolitoistatuntinen pituus olisi sallinut tämän.

Jos minun pitäisi antaa leffalle kouluarvosana, se olisi tyydyttävän tai hyvän välillä. Pidin hienoista kohtauksista ja näyttelijät olivat kauniita, vaikka eivät mitäänn kovia nimiä. Ainakaan vielä, sillä uskon, että ainakin päähenkilöä esittävä nuori tummaihoinen Amandla Stenberg (tunnetaan myös Nälkäpelin Ruena) voisi tämän ansiosta saada muitakin rooleja tulevaisuudessa. Vaikka pientä parantamisen varaa löytyy, leffa oli nätti kokonaisuus nerokkaan juonen kanssa, jota suosittelen romantiikannälkäisille itkupilleille. Kaikki, tai ei mitään.

rāmen

Heipsunkeiksun
Tänään oli tosiaan eka päivä koulussa loman jälkeen, eikä nyt onneksi kovin kamalaa ollut. Hirveästi en mitään tehnyt koulun jälkeen, lähinnä kävin kaupassa ja tein läksyjä. Nuudelinhimo iski koulussa, kun taloustiedon tunnilla ope näytti videon hassuista brändinimistä. Yhdessä kohdassa joku sattui syömään nuudelia, joten mun oli iltaruuaksi pakko tehdä vähän rāmenta. 

Keitin ekana ihan perus Pirkan kananuudelia (laiska olin enkä mitään halvempaa vaihtoehtoa (esim. suurempaa pussia) ostanut + mausteet tuli kuitenkin kätevästi samalla...) ja heittelin päälle nyhtökauraa, kurkkua, avokadoa ja pinaattia. Olisin halunnu kans kevätsipulia, mutta sitä ei löytynytkään lähikaupasta, onneksi ei kuitenkaan suurempi menetys. 

Nyt ajattelin illan vaan chillata joko seuranani kone tai kirja ja mennä aikaisin nukkumaan.

Start again (feat. Laurelle) - Sizzle Bird, Laurelle

2017!

Hyvää uutta vuotta 2017!
Uusi vuosi vaihtui mulla tosiaan leireilyn merkeissä, enkä olisi parempaa paikkaa voinut toivoa. Tulin tunti sitten kotiin ja huomenna alkaa taas koulu... yäh.

Tänä vuonna en oikein saanut hyviä kuvia raketeista, syynä ainakin väärä putki... Mutta tuossa muutama.
Mitään lupauksia en tehnyt tälle uudelle vuodelle, mutta tajusin itsestäni vähän uusia puolia. Tällä hetkellä ahdistaa ja toivon, että saan tilanteelleni vähän selkeyttä. Enempää en lähde kertomaan.
Toivottavasti muilla on ollut hyvä vuoden eka päivä!

My way - Calvin Harris